Lasista

Kiiltävän loistava, värikäs lasi on kiehtova materiaali. Lasinpuhalluksen lisäksi lasia on perinteisesti työstetty muun muassa lasimaalaus- ja kuparifoliotekniikoilla sekä tietenkin lamppu- ja helmityönä. Näiden menetelmien rinnalle ovat nousseet– oikeammin uudelleen löydetty – lasin uunitekniikat.

Lasin uunitekniikoihin (eng. kiln formed glass) kuuluvat mm. tasolasin yhteensulatus ("sulatus"), lämpötaivutus ("slumppaus") ja muottiinsulatus.

Näissä menetelmissä lasiesineet valmistetaan kuumentamalla ja muokkaamalla lasia uunissa alle 900 C°:ssa Tästä tulee myös uunitekniikat nimitys. Työhön tarvitaan lasinmuokkausuuni* tai keramiikkauuni, lasia ja poltonkestäviä muotteja.

Jo antiikin ajan Egyptissä käytettyihin menetelmiin pohjautuvien lasin uuniteniikoiden uusi kukoistus alkoi 1970- ja 1980-luvuilla, kun menetelmiin soveltuvia laitteita ja lasimateriaaleja alettiin kehittää. Tänä päivänä uunitekniikat tarjoavat paljon erilaisia vaihtoehtoja sekä harrastajille että taiteilijoille.

Nykyisin uunitekniikoista löytyy tietoa hyvin, tosin pääasiassa englanniksi. Varsinkin netti pullistelee tietoa, valitettavasti paljon myös "epätietoa".

Lasikursseja järjestetään useilla paikkakunnilla, sekä kansalaisopistoissa ja vastaavissa, että joissain lasialan liikkeissä. Kurssien pituudet ja sisällöt vaihtelevat, mutta useimmiten kursseilla opetetaan lasin lämpötaivutusta eli slumppausta sekä lasin yhteensulatusta (fusing).

Monet aikaisemmin keramiikkatarvikkeiden ja välineiden myyntiin keskittyneet yritykset palvelevat nykyisin myös lasintekijöitä. Joitakin linkkejä löytyy Lasilinkit-sivulta.

* Lasinmuokkausuunia kutsutaan yleensä lasiuuniksi. Sitä ei kuitenkaan tulisi lasinvalmistuksessa ja -puhalluksessa käytettävään, varsinaiseen lasiuuniin.